torstai 4. syyskuuta 2014

mikä lopulta on tärkeintä

Mä oon ihminen joka saa ihtensä aina umpikujaan. Koitan olla lojaali ja hyvä ystävä, mut sit saan lipsumaan siitäkin otteen. Ja kohta oon umpikujassa setvimässä asioita, jotka mua ei kiinnosta, jotka ei mua koske, mutta kaikki onkin yhtäkkiä mun syytä. On kyseessä sitten mikä asia tahansa, kotonaki saisin 5 minuutissa sodan käyntiin, ellen pitäs suutani kiinni väkisin. Jossain vaiheessa olin yhtä räiskyvä kun ilotulitus, mut enää en. Oon se vasta puolella tietä kävelevä, ujosti hymyilevä ja isoja tilantita välttävä. Musta on tullu vähän hissukka. Tai en mä oikeestaan tiiä mitä mä oon ja miks mä oon. Koitappa siinä ehtiä ihtees kun et löydä mitään muutakaan. Niinku ootte varmaan huomannu ei näissä mun postauksissa oo enää päätä eikä häntää. Mut menköön nyt tämmösinä sekasikiöinä.
DSC08390 DSC08387 puhelinpuhelinpuhelinpuhelinpuhelinpuhelin

tiistai 2. syyskuuta 2014

kesäyö sulanut mun uniin

Elokuu meni oikeestaan kokonaan multa ohi. Tai no ei kokonaan, oli weekend, kesänlopettajais karkelot ja kauden viimeinen pesäpallo peli. Oli tähtitaivaan katselua keskellä ei mitään ystävien kanssa. Auton mittariin tulleita "turhia", mutta minulle tärkeitä kilometrejä. Pitkiä unia ja päivä unia. Valvottuja öitä ja niiden lomassa yksinäisiä yö kävelyitä. Elämän pohdiskelua. Ja tämä pohdiskelu jatkuu edelleen.
DSC08030DSC08184DSC08193DSC08195DSC08196DSC08199DSC08307

keskiviikko 27. elokuuta 2014

kuinka tämän saamme loppumaan

Mun piti tehä postaus mun serkun vauvamasusta, jota kävin kuvailemassa kyseisellä pellolla. Mutta mulla ei ole sitä korttia enää mihin kuvasin ne kuvat.. Joten tän pimeän, sateisen ja masentavan syksyn alkuun vois laittaa kuvia kun ite hyppelin tuola pellolla. Unirytmi on kääntyneenä kiraimellesti väärinpäin. Kohta alkaa olla pää ihan pölkkyä kun valvon yöt ja nukun päivät. DSC08087DSC08109DSC08060DSC08081DSC08040DSC08092DSC08094DSC08082DSC08046DSC08037DSC08053DSC08080