sunnuntai 28. syyskuuta 2014

kun tuulee ni puut heiluu


Viikonloppu on taas hujahtanu ihan tajuttoman nopeesti. Perjantaina oli plääneissä että suunnataan Vuokattiin Lotan mökille saunomaan. Suunnitelmissa oli paljon mutkia ja töyssyjä, mutta päädyttiin kuitenkin lähtemään! Ja onneksi mentiin, Lotan mökki oli ihana. Sielä vaan istu ja tapitti miten kivaks se on laitettu, kun meijän mökki on tosiaan semmonen pikkunen mummonmökki ilman sähköö ja vettä, eikä ole käytössäkään. Niin tuo oli ihan tajuttoman upea! Harmiksi reissu oli vähän lyhkänen ja jäi sauna testaamatta, mutta se vain tarkottaa sitä että takasi lähetään vielä ajan kanssa. 

Samalla aikaa kun olen ihan överi täpinöissä täällä huomisesta lähöstä lämpimään, fiilistelen uusia snoukkamonoja. Rakastan kesää yli kaiken, mutta talvessa parasta on ehottomasti rinteeseen pääsy. Jospa tulee monta huikeeta reissua snoukkauksen parissa, tytöt oottaakaa vaan!


Matkalaukku on muutamaa tavaraa vaille pakattuna ja toivon että sielä on kaikki tarpeellinen, mutta ei kuitenkaan liikaa tavaraa.. Voihan se olla että myllään sen vielä yöllä ympäri. Kohta vois suunnata kaupasta hakemaan vielä muutamia juttuja ja eikun vaan oottamaan huomista. Toivottavasti tuun ruskeena takasin. Sää näyttää +30 joka päivälle..

mökki mökkimökkimökkimökki

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Lämpöön on lähettävä

Mä oon tällä hetkellä enemmän innoissani, kun mistään vähään aikaan! Mä olen pitkään, siis oikeasti pitkään puhunu kokoajan että lähen kyllä äkkilähöllä lämpimään. Kesällä oltaskin työkaverin kanssa lähetty, mutta vapaat ei todellakaan sattunut kohilleen, eikä tarpeeksi pitkät olisi ollutkaan. Mä kysyin mun lähimmäisiltä tytyiltä pariinkin otteeseen lähtiskö joku. Mutta kellään ei ollu otollinen tilanne lähtemään.. Mä soitin tälle mun entiselle työkaverille Hannalle, ja ei tarvinnut toista kertaa ehottaa. Jännitettiin saako Hanna passin ennen lähtöä, ja tänänä tuli niin innostunuttua soittoo että 5 minuuttia siitä matka oli varattu. Maanantai aamuna lennellään Kuopiosta Alanyan lämpöön. +30 joka päivä, kiitos nam kyllä kelpaa! Ootan tuolta reissulta niin paljon hauskuutta ja sitä fiilistä kun on huoleton ja onnelinen hyvässä seurassa, ja tuosta reissusta varmaan saa nii paljo voimia puskemaan kaikki hommat sitten täällä Suomessakin eteenpäin! Oon fiiiliksissä, ja lupaan tulla runsaan kuvamäärän kanssa takasin!
DSC06721DSC06331DSC06349DSC05968DSC07141DSC06867DSC06718DSC05533DSC06667DSC05539

torstai 4. syyskuuta 2014

mikä lopulta on tärkeintä

Mä oon ihminen joka saa ihtensä aina umpikujaan. Koitan olla lojaali ja hyvä ystävä, mut sit saan lipsumaan siitäkin otteen. Ja kohta oon umpikujassa setvimässä asioita, jotka mua ei kiinnosta, jotka ei mua koske, mutta kaikki onkin yhtäkkiä mun syytä. On kyseessä sitten mikä asia tahansa, kotonaki saisin 5 minuutissa sodan käyntiin, ellen pitäs suutani kiinni väkisin. Jossain vaiheessa olin yhtä räiskyvä kun ilotulitus, mut enää en. Oon se vasta puolella tietä kävelevä, ujosti hymyilevä ja isoja tilantita välttävä. Musta on tullu vähän hissukka. Tai en mä oikeestaan tiiä mitä mä oon ja miks mä oon. Koitappa siinä ehtiä ihtees kun et löydä mitään muutakaan. Niinku ootte varmaan huomannu ei näissä mun postauksissa oo enää päätä eikä häntää. Mut menköön nyt tämmösinä sekasikiöinä.
DSC08390 DSC08387 puhelinpuhelinpuhelinpuhelinpuhelinpuhelin